by itu

Oma valokuva
Finland
Rakkaudesta tehdä käsillä kaunista on - by itu - Avainlippu käsitöiden ajatuksen sydän ♥ tarkemmin kotisivuilla byitu.fi -Tervetuloa ♥ by itu -blogi on ikään kuin tuotteen päälipuoli ja itu itte-blogi samaisen tuotteen nurjapuoli, eli itun nurinat. Molemmissa yhteneväisiä julkaisuja mm. koirat, vangituthetket, runoni. Mutta itu itte-blogissa ne ovat aikajärjestyksessä kun taas by itu-blogissa julkaisu järjestyksessä.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Tänäänkin voisi sano että ei - mutta sain tuutstua kaimaani - Kaksi Itua

Prahanrottakoira Finfideln Fama De Figurn "Itu" ja mä Itu itte ja Alba

Niin tänään käytiin Absun kaa Parkanon ryhmänäyttelyssä hakemassa sitä viimoista sertiaä. No eihän sitä tullut, niin ei tullut.

Se taisi olla tän vuoden kylmin aamu, ja vaikka auto olikin narunjatkeena siis ei silleen perinteisellä mieles, niin etupekille viritetty boxi osin tietty haittasi sisäläppärin toimintaa. Aikataulun mukaan autolle, se siis oli ihan sillen umijäässä. Krapat jo vuosia sitten kulmista pyöristyneet levitti jäiseen ikkunaan vain tasaisen harmaan jääkalvon. Mittaamattonan ajan krapasin ja annoin autonkin noin muutoinkin lämmetä. Toki tätä ennen olin sit laittanut Alban tuohon pikkuboxiin... tai pikemmin hellästi survonut. Absu nyt ei isompaan boxsiin mielellään meni saatika sit tohon jossa maaten hän hyvin mahtuu olla sekä just ja just istuen. Siis nelitassu sojotus boxin oviaukon kohdalla ja tassu kerrallaan Alba boxiin. Siis loisto "sisääntulo".

Liikkeelle kun oranssinpunainen aurinko nousi ja rauhasesti matkattiin. Parikertaa loppumakasta auto vikisi, tai jokin hinhna. "ole kiltti älä jätä tielle" mielessäni autolta anelin. Matkaa 13 km kohteeseen.

Parkkiin ohjattiin vähän kauemmaksi kun ei ollut kantamuksii kuin Absu ja reppu. Tämä ei haitnannu oltas kuitenki tehty "pisukävely" ja se meni siin samassa. Samoihin aikoihn parkiin saapui Rouva pienen koiran kanssa. Siinä ylämäkeä kävellessämme säästäpä hyvinkin juttelimme. Hänen koira teki jotain ja sitten kuulin "Itu...." tä? Kysäisin et mitä hän sanoi? Kyllä koiran nimi oli Itu. Hän kertoi että se tulee espanjankielestä ja tarkoittaa... ja nyt en varmalla muista että mitä, ett' oliko se että "mä ite" tai jotain sellaista... No sisälle sitten ja ennen paprujen tarkistusta käytiin Absun kaa veskissä. No yleensä Absu on aina änkeemässä mukaa, mutta nyt ei. Koira kainaloon ja ovi kiinni ku häntä oli pois oven välistä. No niin siin oli sit toinen ei niin kiva juttu Absukaiselle.

Siinä sitten oottelemaan kehän alkua. Rouva Itun kanssa oli siin takana "katsomopenkillä" ja siin sit vielä jatkttiin juttua ja hän sitten ehdotti että ottaisi meistä Ituista kuvan kännylläni. No se kuva tuossa yllä. 

Jälkeemme saapui sitten nuori länderi uros, sitten jonkin ajan päästä Absun siiamilaisveli. Albal ei ollu näkökontaktii kumpaankaan mutta havahtui nuuhkimaan ilmaa kuan Aldo oli mennyt ohi - tuliko tuttu tuoksu pentulaatkkoajoita, no sen tietää vain Absu itse. Tosin kenellekkään ei jäänyt epäselväksi muisitko Absu Ansku kasvattajaa. Absu muisit ja osoitti sen todellakin toisin kuin ns. tyypillinen suolalaismies. No ei puhunut, mutta pussas.

Kehä alkoi. Nuori uros, sitten Aldo ja Alba tuohon pieneen kehään yhdessä ja sitten erikseen. Aldo sai punaisen pesäpalloviuhka tyyppisen merkin kehäsihteerin toimesta. Sitten oli meidän vuoro. Alba liikkui kivasti siihenn asti kun tuomari totesi että pitäs nostaa pöydälle. Pöytä oli niin pieni et jos Alba olis "venytetty" hienoon näyttely seisontaan niin jalat olisvat olleet kaikki pöydän ulkopuolella. Ei mitään, tässä kohti Alba halusi olla "siili" eli käpertyi, mutta ei muuta. Katse Absulla eteen joten ei huomannut mittatikkua joka oli asetettu max korkeuteen. Siihen jäi jokunenkin karvan vara hyvinkin. Avoin Alba käänsi vähän päätään sivummalle kun hampaita setä tuli katoo. Oli kuitenkin hiljaa. Kohensin Alban seisomaan jotta tuomari pääsi tekemään työnsä. Sitten sain luvan nostaa pois. Maassa seistessään tuomari katseli vielä Albaa ja hänen ilmettään. Otti taskustaan vinkulelun ja vingutti. Alba oli heti juonessa mukana valpastui ja odotti, että koska heität, mä haen. No ei ei heittänyt. Emäntä jo tuomarin ohjeita noudattaen oli menossa "kolmiota" kun Alba vielä halusi palata haaveilemaan vinkulelusta. Kolmion päätteeksi kehäsihteeri nosti sinisen ja samalla tuomari viittoi, että menkää viel yhdessä Aldon kaa ympäri. Loppu metreil vähän Aldon tuijottaessa Alba haukkumaan. Aldo voitti ja sai sertin ja tuli myös valioksi. Me haimme asrvostelumme.

Tuomari: Markku Kipinä, Parkano
Hyvä runko ja mittasuhteet.Riittävä rintkehä. Voimakkaammin kulm. takaa. Etuasentoiset lavat. Hyvä karva ja väritys. Hyvät päänlinjat vahva purenta, hyvät korvat Pyöreät silmät. Saisi liikkua tasapaskelluksella köyristää liikkeessä ylälinjaansa.
AVO EH - AVK 2
Käsiteltävissä

Pakkalilessamme kamoja kehässä sisko Zooka ja veli Aldo kisasi vielä rodun herruudesta. Aldo voitti. Onnea voitoista ja valion arvoista.

Tuomari oli vielä roppia valitessa myös kuulemma kehunut Albaa. No enempi olis harmittanut jos olis Alba saanut ERIn ja sitten jäänyt kakkoseksi. Nythän tilanne toisaalt oli ... selvä vai oliko?

Kotiin aurinkoisessa kelissä ja sitten kun kävin tuota kaimani rotua etsimässä huomasin että oli jo tulokset kirjattu.

Tuloksissa toisin Alban saama tulos...


kuin tässä... ???
Itseasiassa kotimatkalla mietin et jos Alba sai EH niin miksi kilpailuluokas meit juoksutettiin. En kyl näihin alati muutuviin näyttelysääntöihin sen kummemmin ole perehtynyt, eli siin mieles pähkilin. Kyl mä olin jo siin vaihees et, mitä välii enää - jos toi tulosivu pitää paikkansa niin silloinhan meil olsi ollut viel saumaa saavuttaa tää tavoitteemme kolme näyttelyä, ja kolme sertiä ja mikä ettei viel kolme roppia. No tää on just tää - tietty arpominen ja joskus myös toko tai handler-kisamaiset ratkasut... Toki jos on kaksi tasaväistä, mut sitli -miks ei nää näyttelyhommat innosta, vaik Alba muuten kehäs käyttäytyi treenaamattomuudestaan huolimatta hienosti, tai ainakin semisti pikkasen länderimäisesti.