Paripäivää sitten ihmettelin noita kuoria, että mikäköhän tuolta on mahtanut kuoriutua. Kuoret maasta pongasi Alba.
Ja nyt ennen kuin herkimmät jatkavat piemmälle, juttu sisältää "luonnon kiertokulun lopun" - kuvia.
Kuoret nostin pöydälle kuvauksen ajaksi.
Tänään sitten tovi sitten käytiin pihalla ja Alba jäi aidan viereen ihmettelemään, ei tullut vaikka vislasin. atseli maahan hieman ihmeissään. Aattelin joko vapun tapaan hän pongannut kovakuoriaisia. Menin kartsomaan, no sammaleiden alle mönki kyllä yksi musta-oranssi kuoriainen, mutta Alba ei luovuttanut. Katto mua, katto maahan. Katsoin tarkemmen. Voi surkeus. Se että oliko tuo pieni linnun alku noista kyseisitä kuorista enpä tieä, mutta pidimme vaatimattomat hautajaiset.
Noukin kakkipussiin ja toimitin kauemmaksi pihapiiristä. En tiedä kumpi liikutti enemmän se pienen linnun loppu, vai se että Pumba omasi lintumaiseta olemuksen etenkin viimeisinä päivinään ja tuo linnunpoikanen toi muistot sieltä.
R.I.P.
