Tämä oli onnenkantamoinen, siinä mielessä että Satu saunahattu Pikkupeikko oli matkassa muuten vaan, tai tavallaan hän halus mukaan jos vaikka muuama kuva hänestäkin. Tälläisestä Peikkometsästä reitinvarrella en tiennyt ollenkaan. Joten siis Pikkupeikko Mämmi repusta pois ja poseeraamaan. Tää oli aika matkan alussa ja kuvaus tukion saimme Absun kanssa viettää rauhassa muilta kulkioilta.
Olin jo ehtinyt laittaa Pikkupeikon takaisin reppuun kun muutaman askelman päästä löytyikin tällainen juttu.
Pikkupeikkohan on ensimmäinen versio Vuorenkylänpeikosta. Vuorenkylänpeikko on Hartolan Vuorenkylässä sijaitsevan laskettelukeskus Purnun "peikko". Sieltä on ajatus lähtenyt. Mutta Pikkupeikko totesi tulleensa kotiin. Tosin en häntä tuonne yksin jättänyt, en jättänyt laisinkaan, laitoin reppuun ja hän matkasi mukana rinnettä ylöspäin.
Vähän ennen Kivilinnaa oli rakenteilla joku uusi juttu, mutta täytyy poiketa siellä sitten myöhemmin. Tässä kohti rollaattori/lastenrattaat oli laittettava parkkiin.. ai niin eihän meil ollut kumpaakaan, no mutta tuosta reitti Kivilinnalle ja Pirunvuorelle muuttui vain jalankuljettavaksi. Kivilinna ohitettiin, palaamme siihen sitten paluu matkalla, joten taasen kiitos seurasta, jatketaan matkaa seuraavassa postauksessa.